Lähtö lähestyy

Jee! Tanskasta tuli sähköposti ja sain tietää enemmän kaikesta! Työssäoppimispaikkani on erityskoululla 6-11 -vuotiaiden ryhmässä, missä on enimmäkseen oppilaita, joilla on fyysinen vamma. Odotan innolla mitä tuleman pitää! Asumme luokkalaiseni kanssa opiskelija-asuntolassa, mikä ainakin Google Mapsin perusteella näytti kivalta ja asuttavalta. 

Lähtö lähestyy hurjaa vauhtia ja vielä pitäisi tehdä vaikka mitä! Pari koulutehtävää pitäisi tehdä, pakata ja hoitaa asioita. Voin vaikka lyödä vetoa, että illalla kiinnostus näihin herää ihan hupsheijakkaa ja nukkumaan malttaa mennä vasta pikkutunneilla.

Kaikista vaikeinta on pakkaaminen. Minulla ei ole nimittäin mitään haisua, miten Köpiksessä kannattaisi pukeutua. Vaikka siellä on lämpimämpää kuin Suomessa, niin sadetta kuulemma riittää. Mutta silti, oikeiden vaatteiden ja kenkien valitseminen on vaikeaa!

Pakkaamista vaikeuttaa varsinkin hoitokoira Nami, kun pentu päätti vallata matkalaukkuni. En raaski ajaa pois, kun on niin söpö!

Huomenna lähden Helsinkiin yöbussilla ja sunnuntaina aamulla lähtee lento! Kohta alkaa jo vähän jännittämään, hyvällä tavalla!

Ensimmäinen postaus

Moikka!

Olen Johanna, 20-vuotias lähihoitajaopiskelija Kuopiosta. Olen lähdössä ensi viikolla Tanskaan, Kööpenhaminaan, työssäoppimaan viideksi viikoksi. Tästä syystä aloinkin blogia pitämään. Ajatuksena oli jakaa Kööpenhaminan tekemisiä ja työssäoppimisessa tapahtuvia asioita. 

Suoraan sanoen en ole vielä tajunnut lähteväni Kööpenhaminaan, vaikka lähtöön on vain vähän yli viikko. Ehkä sen vasta sitten lentokoneesta ulos astuessa tajuaa täysin. Olen lähiviikkoina yrittänyt tutusta kaupunkiin ja tanskan kieleen. Tanska on mielestäni kielenä todella vaikea. Luettuna sitä ymmärtää ruotsin pohjalta, mutta puhuttaessa lausuminen on ihan omaa luokkaansa. Mutta toivottavasti korva tottuu siihen!

Työssäoppimispaikasta eikä asunnosta ole vielä kuulunut paljon mitään. Paikka kuitenkin on jossain kehitysvammaisten lasten parissa. Oletan, että he eivät puhu englantia, joten kielimuuri jännittää. Toivottavasti heillä olisi käytössä kuvia tai viittomia puheen tukena, että ymmärtäisimme enemmän toisiamme.

Mutta uusiin kuulumisiin, kun reissu alkaa lähestyä!