Nationalmuseet

Kävimme luokkalaiseni kanssa jo ensimmäisellä viikolla vierailemassa kansallismuseossa. Paikka oli ihan mahtava! Kokoelma oli todella iso ja meille meni kiertäessä useampi tunti. Näyttelyjä oli Tanskan historiasta nykypäivään, turkiksista, maailman kansoista, leluista sekä lasten museo.

Lasten museossa sai leikkiä ajan henkisessä miljöössä. Oli vanhaa luokkahuonetta, mikä-lie-Egyptin-vanha rakennusteline, viikinkilaiva (mistä en napannut valitettavasti kuvaa), kauppa ja ruoanlaittopaikka. Tarjolla oli myös vaatteita, joihin lapset saivat pukeutua. Paikka oli täynnä ja naurua sekä huutoa kuului.

Söimme myös ajan henkiset hodarit. En muista, millä nimellä se kulki. Flat breadin sisällä oli makkara, hirssiä tai jotain vastaavaa, omenakastiketta ja sipulia. Hyvältä maistui! Otin kaveriksi mustaherukkamehua, mikä oli myös hyvää.

Jos joskus menette Kööpenhaminaa, suosittelen käymään täällä! Sisäänpääsy on ilmainen ja museo on auki joka päivä.

Hyvin menee ja hauskaa on

Moikka! Vaikka lupasin kirjoittaa useasti, ei se ole toteutunut. Tuntuu, että työpäivän jälkeen väsymys on niin pinnalla ettei jaksa käyttää aivoja ollenkaan. Tykkään todella paljon olla työharjoittelupaikassa. Lapset ovat mukavia ja ymmärrän joka päivä enemmän ja enemmän heidän puheestaan. 

Ohjaava opettajani Suomesta lähetti minulle viesti näyttöjen tekemisestä ja stressitaso rupeaa kohta nousemaan... Minusta tuntuu, että hän ei ymmärrä etten voi toimia samalla tavalla kuin Suomessa. En vain voi mennä yksin tilanteeseen, koska monesti tarvitsen jonkun työntekijöistä tulkiksi. Ja kielimuuri hidastaa tutustumista lasten kanssa todella paljon. Joten en todellakaan tiedä miten aion näytöt suorittaa. Työpaikkaohjaajani mielestä on ihan turhaa tehdä mitään erikoista, normaaleja toimintoja vain. Mutta uskon kyllä, että tämäkin asia selviää.

Tänään olin "ystävyyskoululla", tai millä nimellä sitä voi kutsua. Osallistuin erään luokan englannintunnille. Sen ajan olisin mieluusti voinut viettää työpaikalla. Meille annettiin kuusi (6!!) tuntia aikaa suunnitella Ideaali Instituutio, minkä saimme valmiiksi jo paljon lyhyemmässä ajassa. Joten ryhmäläisemme vain hävisivät ja odottelimme sitten tunnin jatkumista ja töiden esittelyä. Koulun käynti täällä on aika samanlaista kuin Suomen amiskassa. Kun kerroimme viime viikon käynnillä meidän koulutuksestamme ja koulutussysteemistä muutenkin, ei suurinta osaa kiinnostanut se pätkääkään. Onneksi luokassa oli myös aikuisopiskelijoita, jotka kyselivätkin lisää!

"Ystävyyskoululla" oli kaloja!

Mikkeller

Eilen oli ihan tosi kiva päivä! Aamulla käytiin katsastamassa ostoskeskus, Fisketorvet. Siellä oli vaikka mitä kauppoja ja joulu on hyvää vauhtia tulossa tänne. En tajunnut ottaa siltä yhtään kuvaa, mutta menen sinne varmasti uudelleen! Mukaan tarttui vain pieniä joulujuttuja.

Olin tällä viikolla aiemmin kirjoittanut couchsurfing.org -sivustolle, josko joku paikallinen voisi näyttää paikkoja ja kertoa Kööpenhaminasta. Sain muutamankin viestin, mutta vastasin vain yhdelle. Sovimme, että tapaamme Mikkeller nimisessä baarissa, joka oli Vesterbrøssa. Mukaan lähti täältä asuntolalta Alina, joka on täällä viettämässä vaihto-oppilasvuotta yliopistolla.

Olen todella iloinen, että uskalsin lähteä! Tapaamamme henkilö oli todella mukava ja osasi kertoa, mitä kaikkea meidän kannattaisi tehdä. Juttelimme useamman tunnin ja saimme paljon vinkkejä. Sovimme, että voisimme tavata vielä uudelleenkin!

Baari, Mikkeller, oli aika hifistely paikka. Olutvalikoima oli suuri, ja sai maistaa olutta ennen kuin päätti ottaa sen. Oli perinteistä taskalaista olutta ja vaikki minkämoista "kokeellisempaa". Maistoin olutta, johon oli laitettu hedelmiä. Maku oli hyvä mutta erikoinen!

Tämä olut oli todella mielenkiintoinen, sillä siinä oli hedelmiä! Maistui myös todella hyvältä!

Tajusin, että en ole ottanut kuvia itsestäni, joten tämä saa luvan olla ensimmäinen.

Pakollinen vessa-/suihkuselfie.

København

Hyvin on selvitty ensimmäisistä päivistä täällä! Eilen oli ensimmäinen päivä työssäoppimispaikassa, ja se vaikutti mukavalta! Työkaverit ja oppilaat ottivat minut hyvin vastaan. Otan vain liikaa paineita siitä, miten pystyn juttelemaan oppilaille. Onneksi yksi heistä ymmärtää ruotsia, hänen kanssaan on helpompi kommunikoida. Uskon kyllä oppivani perussanastoa sen verran, että lapset ymmärtävät minua ainaki vähän.

Tänään olimme "ystävyyskoululla", tai miksi sitä sitten kutsutaan. Opettaja sieltä näytti meille koulua, ja kertoi Tanskan koulujärjestelmästä. Se on melkein samanlainen kuin Suomessa, muutama eroavaisuus löytyy. 

Kaupungintalo oli niin iso, että ei mahtunut kunnolla kuvaan tietöiden takia.

Tänään kävimme keskustassa ensimmäistä kertaa. Kaupunki on todella hienon näköinen. Rakennukset ovat massiivisia ja melkein kaikki ovat tiilestä tehtyjä. Voin vain kuvitella, miten kauan yhden rakentamiseen on kulunut aikaa. Kävelimme vain ympäriinsä ja katselimme vähän paikkoja. Onneksi on vielä paljon aikaa tutustua paremmin.

Täälläkin valtionuskonto on luterilaisuus. Siltikin tämä kirkko on koristeellisempi kuin Suomessa, muttei kuitenkiin niin koristeellinen kuin katoliset kirkot.

Tämä työmaan edessä oleva seinä oli ihana! Luukkuihin pystyi katsomaan, mitä sisällä oli.

Tämän paikan nimi on Nyhavn, missä oli paljon ravintoloita joen/meren varrella. Talot ovat ihania!

Perillä!

Vihdoinkin perillä! Aamulla lähdin klo 6 bussille ja sillä sitten kentälle. Voin sanoa, että parin tunnin yöunilla väsytti. Onneksi koneessa sain nukuttua ja Kööpenhaminan kentällä oli vastassa opettaja ystävyyskoulusta. Hän vei minut ja luokkalaiseni autolla asunnolle ja näytti samalla paikkoja. Sitten pääsi päiväunille!

Asumme siis, mielestäni ylihinnoitellussa, asuntolassa jossain päin Köpistä. Huone on todella pieni ja kaikilla rapun asukkailla on yhteinen keittiö käytössä alakerrassa. Kai tämä vaan on tätä suurkaupunkimeininkiä. Mutta eiköhän täällä ole ihan hyvä asua. Tänään tutustuin jo muutamiin muihin asukkaisiin. Kaikki tässä rapussa ovat ulkomaalaisia, tai siis ei-tanskalaisia. Joten yksin ei tarvitse olla.

Tässä kämpässä asun sitten seuraavat viisi viikkoa!

Huomenna toinen opettaja hakee meidät täältä aamulla ja vie meidät työssäoppimispaikkaan. Odotan innolla sen näkemistä! Uskon, että kaikki menee hyvin, sillä ihmiset vaikuttavat olevan mukavia.

En malttaisi odottaa sitä, että pääsee tutkaileman kaupunkia. Huomenna saatamme mennä jo kiertelemään keskustaa. Jos siis päivä ei ole ollut liian uuvuttava kaiken uuden takia. Tänäänkin oli todella lämmin ilma, 12 astetta ja aurinko paistoi. Toivottavasti näitä päiviä tulee lisää!

Lähtö lähestyy

Jee! Tanskasta tuli sähköposti ja sain tietää enemmän kaikesta! Työssäoppimispaikkani on erityskoululla 6-11 -vuotiaiden ryhmässä, missä on enimmäkseen oppilaita, joilla on fyysinen vamma. Odotan innolla mitä tuleman pitää! Asumme luokkalaiseni kanssa opiskelija-asuntolassa, mikä ainakin Google Mapsin perusteella näytti kivalta ja asuttavalta. 

Lähtö lähestyy hurjaa vauhtia ja vielä pitäisi tehdä vaikka mitä! Pari koulutehtävää pitäisi tehdä, pakata ja hoitaa asioita. Voin vaikka lyödä vetoa, että illalla kiinnostus näihin herää ihan hupsheijakkaa ja nukkumaan malttaa mennä vasta pikkutunneilla.

Kaikista vaikeinta on pakkaaminen. Minulla ei ole nimittäin mitään haisua, miten Köpiksessä kannattaisi pukeutua. Vaikka siellä on lämpimämpää kuin Suomessa, niin sadetta kuulemma riittää. Mutta silti, oikeiden vaatteiden ja kenkien valitseminen on vaikeaa!

Pakkaamista vaikeuttaa varsinkin hoitokoira Nami, kun pentu päätti vallata matkalaukkuni. En raaski ajaa pois, kun on niin söpö!

Huomenna lähden Helsinkiin yöbussilla ja sunnuntaina aamulla lähtee lento! Kohta alkaa jo vähän jännittämään, hyvällä tavalla!

Ensimmäinen postaus

Moikka!

Olen Johanna, 20-vuotias lähihoitajaopiskelija Kuopiosta. Olen lähdössä ensi viikolla Tanskaan, Kööpenhaminaan, työssäoppimaan viideksi viikoksi. Tästä syystä aloinkin blogia pitämään. Ajatuksena oli jakaa Kööpenhaminan tekemisiä ja työssäoppimisessa tapahtuvia asioita. 

Suoraan sanoen en ole vielä tajunnut lähteväni Kööpenhaminaan, vaikka lähtöön on vain vähän yli viikko. Ehkä sen vasta sitten lentokoneesta ulos astuessa tajuaa täysin. Olen lähiviikkoina yrittänyt tutusta kaupunkiin ja tanskan kieleen. Tanska on mielestäni kielenä todella vaikea. Luettuna sitä ymmärtää ruotsin pohjalta, mutta puhuttaessa lausuminen on ihan omaa luokkaansa. Mutta toivottavasti korva tottuu siihen!

Työssäoppimispaikasta eikä asunnosta ole vielä kuulunut paljon mitään. Paikka kuitenkin on jossain kehitysvammaisten lasten parissa. Oletan, että he eivät puhu englantia, joten kielimuuri jännittää. Toivottavasti heillä olisi käytössä kuvia tai viittomia puheen tukena, että ymmärtäisimme enemmän toisiamme.

Mutta uusiin kuulumisiin, kun reissu alkaa lähestyä!