Hyvin menee ja hauskaa on

Moikka! Vaikka lupasin kirjoittaa useasti, ei se ole toteutunut. Tuntuu, että työpäivän jälkeen väsymys on niin pinnalla ettei jaksa käyttää aivoja ollenkaan. Tykkään todella paljon olla työharjoittelupaikassa. Lapset ovat mukavia ja ymmärrän joka päivä enemmän ja enemmän heidän puheestaan. 

Ohjaava opettajani Suomesta lähetti minulle viesti näyttöjen tekemisestä ja stressitaso rupeaa kohta nousemaan... Minusta tuntuu, että hän ei ymmärrä etten voi toimia samalla tavalla kuin Suomessa. En vain voi mennä yksin tilanteeseen, koska monesti tarvitsen jonkun työntekijöistä tulkiksi. Ja kielimuuri hidastaa tutustumista lasten kanssa todella paljon. Joten en todellakaan tiedä miten aion näytöt suorittaa. Työpaikkaohjaajani mielestä on ihan turhaa tehdä mitään erikoista, normaaleja toimintoja vain. Mutta uskon kyllä, että tämäkin asia selviää.

Tänään olin "ystävyyskoululla", tai millä nimellä sitä voi kutsua. Osallistuin erään luokan englannintunnille. Sen ajan olisin mieluusti voinut viettää työpaikalla. Meille annettiin kuusi (6!!) tuntia aikaa suunnitella Ideaali Instituutio, minkä saimme valmiiksi jo paljon lyhyemmässä ajassa. Joten ryhmäläisemme vain hävisivät ja odottelimme sitten tunnin jatkumista ja töiden esittelyä. Koulun käynti täällä on aika samanlaista kuin Suomen amiskassa. Kun kerroimme viime viikon käynnillä meidän koulutuksestamme ja koulutussysteemistä muutenkin, ei suurinta osaa kiinnostanut se pätkääkään. Onneksi luokassa oli myös aikuisopiskelijoita, jotka kyselivätkin lisää!

"Ystävyyskoululla" oli kaloja!